/page/2
BATAATTI-VUOHENJUUSTOKEITTO+ yrttinen tomaattisalsa ja parmesan-crostinit
Tänä vuonna olen vihdoin hurahtanut keittoihin ja jos vielä tarkennetaan, niin nimenomaan kasvissosesellaisiin. Ja miksipä en olisi hurahtanut: keitto on helppo, lämmittävä mutta kevyt, riittoisa sekä terveellinen ruoka, jonka vieläpä valmistaa melkein mistä vain mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään.Hieman juhlavampi herkkukeitto syntyy sekin yksinkertaisesti bataatista, perunasta, porkkanasta ja sipulista, mutta hienouspisteitä heruu vuohenjuuston murusista sekä tilkasta valkoviiniä. Kuinkas muuten ;)BATAATTIKEITTO 
1 bataatti
2 jauhoista perunaa
1 pieni porkkana
1 sipuli
Kasvislientä sekä kiehuvaa vettä maun mukaan keittoa ohentamaan
n. 1 dl valkoviiniä
sormisuolaa ja valkopippuria
n. 1cm viipale sitä paksua chevre-kiekkoa (kuoret poistettuna)
(loraus kermaa)
Keittoainekset kuoritaan ja pienitään pataan ja annetaan kiehua kypsiksi. Kasvislientä lisätään siten, että juuret pysyvät sukelluksissa. Kypsät juuret soseutetaan sauvasekoittimella ja sose ohennetaan sopivaksi kasvislientä tai vettä lisäämällä. Lisätään viini ja kiehautetaan vielä, minkä jälkeen sulatetaan joukkoon juusto sekä muut mausteet. Halutessaan keittoa voi vielä tukevoittaa kermalla.
Keittojuurten poristessa ehtii hyvin valmistella tomaatti-yrttisalsan sekä parmesan-crostinit.

SALSA
kypsiä tomaatteja pieniksi silputtuna, kannat poistettuina
sormisuolaa ja mustapippuria
yrttejä (basilika sopi tähän keittoon, mutta tässä voi vapaasti soveltaa)
oliiviöljyä

CROSTINIT
hyvää leipää ohuina viipaleina, esimerkiksi ciapatta käy tähän hyvin
valkosipulin kynsiä, joita voi joko vain hieraista leivän pintaan tai lisätä pienenä silppuna
parmesanraastetta
mustapippuria
Leivät paahdetaan noin 250 asteessa, minkä jälkeen niiden pintaan ripotellaan vähän oliiviöljyä.

Ai niin… Nautitaan hyvän kuivahkon valkoviinin kanssa!

BATAATTI-VUOHENJUUSTOKEITTO
+ yrttinen tomaattisalsa ja parmesan-crostinit

Tänä vuonna olen vihdoin hurahtanut keittoihin ja jos vielä tarkennetaan, niin nimenomaan kasvissosesellaisiin. Ja miksipä en olisi hurahtanut: keitto on helppo, lämmittävä mutta kevyt, riittoisa sekä terveellinen ruoka, jonka vieläpä valmistaa melkein mistä vain mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään.

Hieman juhlavampi herkkukeitto syntyy sekin yksinkertaisesti bataatista, perunasta, porkkanasta ja sipulista, mutta hienouspisteitä heruu vuohenjuuston murusista sekä tilkasta valkoviiniä. Kuinkas muuten ;)

BATAATTIKEITTO 

1 bataatti

2 jauhoista perunaa

1 pieni porkkana

1 sipuli

Kasvislientä sekä kiehuvaa vettä maun mukaan keittoa ohentamaan

n. 1 dl valkoviiniä

sormisuolaa ja valkopippuria

n. 1cm viipale sitä paksua chevre-kiekkoa (kuoret poistettuna)

(loraus kermaa)

Keittoainekset kuoritaan ja pienitään pataan ja annetaan kiehua kypsiksi. Kasvislientä lisätään siten, että juuret pysyvät sukelluksissa. Kypsät juuret soseutetaan sauvasekoittimella ja sose ohennetaan sopivaksi kasvislientä tai vettä lisäämällä. Lisätään viini ja kiehautetaan vielä, minkä jälkeen sulatetaan joukkoon juusto sekä muut mausteet. Halutessaan keittoa voi vielä tukevoittaa kermalla.

Keittojuurten poristessa ehtii hyvin valmistella tomaatti-yrttisalsan sekä parmesan-crostinit.


SALSA

kypsiä tomaatteja pieniksi silputtuna, kannat poistettuina

sormisuolaa ja mustapippuria

yrttejä (basilika sopi tähän keittoon, mutta tässä voi vapaasti soveltaa)

oliiviöljyä


CROSTINIT

hyvää leipää ohuina viipaleina, esimerkiksi ciapatta käy tähän hyvin

valkosipulin kynsiä, joita voi joko vain hieraista leivän pintaan tai lisätä pienenä silppuna

parmesanraastetta

mustapippuria

Leivät paahdetaan noin 250 asteessa, minkä jälkeen niiden pintaan ripotellaan vähän oliiviöljyä.


Ai niin… Nautitaan hyvän kuivahkon valkoviinin kanssa!

QUINOA-GRANAATTIOMENALISÄKE
Unohtuipa jokin aika sitten lisätä tämän herkullisen ja terveellisen lisäkkeen resepti, kun noita BBC:n nettisivuilta poimittuja muita laitoin. Olen ahminut granaattiomenaa aikaisemmin lähinnä nenälläni, sillä lempisuihkusaippuani sitä sisältää. Varsinaista hedelmää pitelin kuitenkin varmaan ekaa kertaa kädessä, kun kävin sitä varta vasten tätä lisäkettä varten etsimässä.
Jotenkin jouluisella tavalla raikas ja kirpakka maku vastasi kyllä kaikkia odotuksia, ja on sittemmin pitänyt ostella näitä tämän tästä. Koukussa ihan olen!

OHJE

100g quinoaa
50g pinjansiemeniä
puolikas granaattiomena
tuoreita minttua ja/tai korianteria
sitruunan tai limen mehua
Quinoa keitetään pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Tällä aikaa granaattiomenasta poimitaan siemenet, pinjansiemenet paahdetaan ja yrtit pilkotaan pieniksi. Valmiista quinoasta valutetaan keitinneste pois, ja ainekset sekoitetaan kulhoon - siinä simppeli se.

QUINOA-GRANAATTIOMENALISÄKE

Unohtuipa jokin aika sitten lisätä tämän herkullisen ja terveellisen lisäkkeen resepti, kun noita BBC:n nettisivuilta poimittuja muita laitoin. Olen ahminut granaattiomenaa aikaisemmin lähinnä nenälläni, sillä lempisuihkusaippuani sitä sisältää. Varsinaista hedelmää pitelin kuitenkin varmaan ekaa kertaa kädessä, kun kävin sitä varta vasten tätä lisäkettä varten etsimässä.

Jotenkin jouluisella tavalla raikas ja kirpakka maku vastasi kyllä kaikkia odotuksia, ja on sittemmin pitänyt ostella näitä tämän tästä. Koukussa ihan olen!

OHJE

100g quinoaa

50g pinjansiemeniä

puolikas granaattiomena

tuoreita minttua ja/tai korianteria

sitruunan tai limen mehua

Quinoa keitetään pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Tällä aikaa granaattiomenasta poimitaan siemenet, pinjansiemenet paahdetaan ja yrtit pilkotaan pieniksi. Valmiista quinoasta valutetaan keitinneste pois, ja ainekset sekoitetaan kulhoon - siinä simppeli se.

UUNIJUURET JA HALLOUMI
Arkipöperöä parhaimmillaan on mielestäni paahdettu juuresvuoka.
Idea on alun perin jostain Nigella Lawsonin kokkiohjelmasta, vaikken edes muista mitä Nigella omaan vuokaansa laittoi bataattien ja halloumin lisäksi. Minä käytän tähän aina juurikin edellä mainittuja sekä perunaa, eri värisiä paprikoita, sipulia sekä tomaattia. Muuten ainekset vaihtelevat sen mukaan “mitä kaapista sattuu löytymään”. Vuoroin vuokaan eksyy punajuuria, ruusukaaleja, porkkanaa, mustajuuria sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä.
Tarpeet:
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
hunajaa
yrttejä (esim. provencale-mausteseos)
halloumi-juustoa
bataattia
perunaa
sipulia (ja valkosipulia)
paprikaa (erivärisiä)
tomaattia tai kirsikkatomaatteja
jne. muita juureksia

Ohje:
Juurekset kuoritaan ja pilkotaan kypsymisajan mukaisesti eri kokoisiksi paloiksi, pyöritellään oliiviöljyssä ja maustetaan tuoreilla yrteillä, hunajalla sekä suolalla ja pippurilla. Näitä voi annostella ihan oman maun mukaan - väärillä määrillä tätä ei ole helppo pilata.
Paistetaan uunivuoassa noin 200 asteessa 20 minuuttia, jonka jälkeen voi lisätä viipaloidut halloumit sekä esimerkiksi puolitetut kirsikkatomaatit, jos niitä käytti.
Vuoka työnnetään takaisin uuniin niin kauaksi aikaa kunnes juuret ovat kypsiä. Valmiin paistoksen kannattaa antaa hieman jäähtyä ennen syömistä, ja ainakin minä tykkään popsia tätä jopa ihan kylmänä.
Kuva on vähän kliinisen oloinen, kun sattui tuo lasivuoka käyttöön, mutta maku ja suutuntuma tässä ruoassa on sellainen syysiltoja lämmittävä kotoinen ja suorastaan muheva. Jotenkin uunissa kypsennettävistä ruoista tulee koko asuntoon kodikas tunnelma.
Suosittelen lämpimästi!

UUNIJUURET JA HALLOUMI

Arkipöperöä parhaimmillaan on mielestäni paahdettu juuresvuoka.

Idea on alun perin jostain Nigella Lawsonin kokkiohjelmasta, vaikken edes muista mitä Nigella omaan vuokaansa laittoi bataattien ja halloumin lisäksi. Minä käytän tähän aina juurikin edellä mainittuja sekä perunaa, eri värisiä paprikoita, sipulia sekä tomaattia. Muuten ainekset vaihtelevat sen mukaan “mitä kaapista sattuu löytymään”. Vuoroin vuokaan eksyy punajuuria, ruusukaaleja, porkkanaa, mustajuuria sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä.

Tarpeet:

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

hunajaa

yrttejä (esim. provencale-mausteseos)

halloumi-juustoa

bataattia

perunaa

sipulia (ja valkosipulia)

paprikaa (erivärisiä)

tomaattia tai kirsikkatomaatteja

jne. muita juureksia

Ohje:

Juurekset kuoritaan ja pilkotaan kypsymisajan mukaisesti eri kokoisiksi paloiksi, pyöritellään oliiviöljyssä ja maustetaan tuoreilla yrteillä, hunajalla sekä suolalla ja pippurilla. Näitä voi annostella ihan oman maun mukaan - väärillä määrillä tätä ei ole helppo pilata.

Paistetaan uunivuoassa noin 200 asteessa 20 minuuttia, jonka jälkeen voi lisätä viipaloidut halloumit sekä esimerkiksi puolitetut kirsikkatomaatit, jos niitä käytti.

Vuoka työnnetään takaisin uuniin niin kauaksi aikaa kunnes juuret ovat kypsiä. Valmiin paistoksen kannattaa antaa hieman jäähtyä ennen syömistä, ja ainakin minä tykkään popsia tätä jopa ihan kylmänä.

Kuva on vähän kliinisen oloinen, kun sattui tuo lasivuoka käyttöön, mutta maku ja suutuntuma tässä ruoassa on sellainen syysiltoja lämmittävä kotoinen ja suorastaan muheva. Jotenkin uunissa kypsennettävistä ruoista tulee koko asuntoon kodikas tunnelma.

Suosittelen lämpimästi!

OMENATORTTU MAMAN BLANC
Tässä on siis puna-valkoisen sunnuntaiaterian kruunu, ja rehellisesti sanottuna paras omenatorttu, jota olen ikinä itse valmistanut.
Resepti on mukaelma BBC:n Good Food -sivuilta, joilta sain ideaa myös noihin punajuuriruokiin. Alkuperäisessä reseptissä kehotettiin asettelemaan omenat kauniisti ja symmetrisesti sekä muun muassa kaulitsemaan taikina kahden voipaperin välissä… Oikaisin hiukan, mutta lopputulos ei maun puolesta tainnut kärsiä.
POHJAAN:
3,5dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
125g voita kuutioituna
1 muna
1/2 rkl jääkylmää vettä
OMENAT:
3-4 isoa hapahkoa ja kiinteää omenaa (itse laitoin kaikki loput, mitä kaapista löytyi, eli 6 pientä omenaa) viipaloituina
1 rkl sokeria
1 rkl voita
1 rkl Calvados’ta, jos kaapista löytyy
1,5rkl sitruunamehua
TÄYTESEOS
1 muna
vajaa 1dl sokeria
1 dl kuohukermaa
PINNALLE:
tomusokeria
crème fraîchea
Voi sekä jauhot nypitään tasaiseksi muruksi, minkä jälkeen joukkoon sekoitetaan liikaa vatkaamatta muut pohja-ainekset. Taikinan annoin vetäytyä jääkaapissa sen aikaa, kun kuorin ja pilkoin omenat.
Omenat pilkoin suoraan kulhoon, jossa oli sitruunamehulla maustettua vettä, jotteivät palaset tummuisi odotellessa. Sokeri, voi ja sitruunamehu lämmitetään sulaksi pienessä kattilassa, ja valutetut omenalohkot pyöritellään sokeri-voiseoksessa.
Jäähtynyt taikina painellaan voideltuun ja voipaperilla vuorattuun piirakkavuokaan ohueksi kerrokseksi ja myös reunoille. Reunat voi tasoittaa halutessaan veitsellä. Maustetut omenalohkot voi asetella piirakkapohjalle haluamallaan tavalla, minkä jälkeen torttua paistetaan 220 asteessa 10 minuuttia.
Kymmenen minuutin paistamisen jälkeen uunin lämpötilaa vähennetään 200 asteeseen, ja piirakka saa paistua sellaisenaan vielä 15-20 minuuttia. Tällä aikaa täyteaineen ainekset vatkataan sekaisin.
Täyteseos levitetään tasaisesti omenoiden päälle, ja koko piirakka saa olla vielä noin 10 minuuttia uunissa, tai kunnes muna-kermaseos on hyytynyt.
Valmiin kakun päälle sihdataan tomusokeria, ja sen annetaan rauhassa jäähtyä noin tunnin verran. Tarjoillaan crème fraîchen kera!

OMENATORTTU MAMAN BLANC

Tässä on siis puna-valkoisen sunnuntaiaterian kruunu, ja rehellisesti sanottuna paras omenatorttu, jota olen ikinä itse valmistanut.

Resepti on mukaelma BBC:n Good Food -sivuilta, joilta sain ideaa myös noihin punajuuriruokiin. Alkuperäisessä reseptissä kehotettiin asettelemaan omenat kauniisti ja symmetrisesti sekä muun muassa kaulitsemaan taikina kahden voipaperin välissä… Oikaisin hiukan, mutta lopputulos ei maun puolesta tainnut kärsiä.

POHJAAN:

3,5dl vehnäjauhoja

hyppysellinen suolaa

125g voita kuutioituna

1 muna

1/2 rkl jääkylmää vettä

OMENAT:

3-4 isoa hapahkoa ja kiinteää omenaa (itse laitoin kaikki loput, mitä kaapista löytyi, eli 6 pientä omenaa) viipaloituina

1 rkl sokeria

1 rkl voita

1 rkl Calvados’ta, jos kaapista löytyy

1,5rkl sitruunamehua

TÄYTESEOS

1 muna

vajaa 1dl sokeria

1 dl kuohukermaa

PINNALLE:

tomusokeria

crème fraîchea

Voi sekä jauhot nypitään tasaiseksi muruksi, minkä jälkeen joukkoon sekoitetaan liikaa vatkaamatta muut pohja-ainekset. Taikinan annoin vetäytyä jääkaapissa sen aikaa, kun kuorin ja pilkoin omenat.

Omenat pilkoin suoraan kulhoon, jossa oli sitruunamehulla maustettua vettä, jotteivät palaset tummuisi odotellessa. Sokeri, voi ja sitruunamehu lämmitetään sulaksi pienessä kattilassa, ja valutetut omenalohkot pyöritellään sokeri-voiseoksessa.

Jäähtynyt taikina painellaan voideltuun ja voipaperilla vuorattuun piirakkavuokaan ohueksi kerrokseksi ja myös reunoille. Reunat voi tasoittaa halutessaan veitsellä. Maustetut omenalohkot voi asetella piirakkapohjalle haluamallaan tavalla, minkä jälkeen torttua paistetaan 220 asteessa 10 minuuttia.

Kymmenen minuutin paistamisen jälkeen uunin lämpötilaa vähennetään 200 asteeseen, ja piirakka saa paistua sellaisenaan vielä 15-20 minuuttia. Tällä aikaa täyteaineen ainekset vatkataan sekaisin.

Täyteseos levitetään tasaisesti omenoiden päälle, ja koko piirakka saa olla vielä noin 10 minuuttia uunissa, tai kunnes muna-kermaseos on hyytynyt.

Valmiin kakun päälle sihdataan tomusokeria, ja sen annetaan rauhassa jäähtyä noin tunnin verran. Tarjoillaan crème fraîchen kera!

PAISTETTUA SIIKAA JA SINAPPINEN PUNAJUURILISÄKE
Punajuuri pääsi tänään siis myös pääruokalautaselle paistetun siian kylkeen. On myönnettävä, etten ole kalan paistamisessa hääppöinen kokki, ja vaikka kuinka toiveissa oli sellainen kullanrapea nahka, meinasin paistinlastalla rullata koko kuoren kalalta. Ainakin paloista tuli sopivan kypsyisiä, siitä voi iloita. :D
Varsinainen juju annoksessa oli kuitenkin tuo punajuurilisäke. Tällä kertaa kuutioin punajuuren pieniksi (alle sentin levyisiksi) kuutioiksi, paahdoin uunissa ja maustoin. Ensi kerralla homman nopeuttamiseksi taidan suikaloida punajuuren aivan ohueksi ja paistaa pannulla.
Lisäkkeeseen tuli:
5-6 punajuurta pilkottuna ja paahdettuna (uunissa 220, noin 20 minuuttia tai pannulla)
1 sitruunan mehu
1 rkl dijon-sinappia (sitä rakeista, jossa on siemeniä mukana)
1 rkl hunajaa
Sekoita aineksen kulhossa ja lisäke on valmista. Tätä voisi mielestäni syödä ihan yhtä hyvin lihapullien tai jonkin pihvin lisäkkeenä. Kylkeen voisi keittää perunoitakin.

PAISTETTUA SIIKAA JA SINAPPINEN PUNAJUURILISÄKE

Punajuuri pääsi tänään siis myös pääruokalautaselle paistetun siian kylkeen. On myönnettävä, etten ole kalan paistamisessa hääppöinen kokki, ja vaikka kuinka toiveissa oli sellainen kullanrapea nahka, meinasin paistinlastalla rullata koko kuoren kalalta. Ainakin paloista tuli sopivan kypsyisiä, siitä voi iloita. :D

Varsinainen juju annoksessa oli kuitenkin tuo punajuurilisäke. Tällä kertaa kuutioin punajuuren pieniksi (alle sentin levyisiksi) kuutioiksi, paahdoin uunissa ja maustoin. Ensi kerralla homman nopeuttamiseksi taidan suikaloida punajuuren aivan ohueksi ja paistaa pannulla.

Lisäkkeeseen tuli:

5-6 punajuurta pilkottuna ja paahdettuna (uunissa 220, noin 20 minuuttia tai pannulla)

1 sitruunan mehu

1 rkl dijon-sinappia (sitä rakeista, jossa on siemeniä mukana)

1 rkl hunajaa

Sekoita aineksen kulhossa ja lisäke on valmista. Tätä voisi mielestäni syödä ihan yhtä hyvin lihapullien tai jonkin pihvin lisäkkeenä. Kylkeen voisi keittää perunoitakin.

LÄMMIN CHÈVRE-PUNAJUURISALAATTI
Oon tänä vuonna kokenut Hakaniemen halli -herätyksen. Tai siis olenhan käynyt hallissa aiemminkin herkkujen perässä, mutten kuitenkaan yleensä arkena tai muutenkaan kuin erityistarpeissa. Yhtenä kesälauantaina kipaistiin kaverin kanssa hallista brunssitarpeet, ja tajusin pitkästä aikaa, että kotoani Krunikasta kestää oikeasti kävellen vain noin viisi minuuttia tuonne hyvän palvelun ja tuoreiden raaka-aineiden keitaaseen. Yksin asuvana arvostan erityisesti sitä, että kaikkea saa juuri sen verran kuin haluaa: kaksi viipaletta graavattua lohta piknikille onnistui ehdottomasti, ja kaverille kaksi paikan päällä viipaloitua palaa ilmakuivattua kinkkua.
Tänä viikonloppuna päätin hemmotella itseäni kolmen ruokalajin menulla, jonka rakensin kaapin perukoilta löytyneiden jäännöspunajuurten ja omenoiden varaan. Hallista nappasin mukaan palan chèvre-juustoa Lentävän lehmän juustoliikkeestä sekä fileen siikaa Töölön kalasta pääruokaa varten. Kun vielä jälkkäriksi halusin kokeilla Maman blanc -omenatorttua uudella reseptillä, tuli kokonaisuudesta vahingossa ihan puna-valkoinen :)
TARVITAAN:
pala chèvreä
punajuuria
oliiviöljyä
hunajaa
suolaa ja pippuria
yrttejä
rucolaa
sitruunamehua
OHJE:
2-3 punajuurta kuoritaan ja pilkotaan pieniksi lohkoiksi. Lohkot pyöritellään tilkassa öljyä sekä hunajaa, ja päälle ripotellaan suolaa sekä tuoreita tai kuivattuja yrttejä (tällä kertaa timjamia). Paahdetaan uunissa reilussa 200 asteessa noin 20 minuuttia riippuen juuripalojen koosta.
Pala tuota ISOA chèvre-kiekkoa ruskistetaan grillivastuksen alla. “Salaatin” tästä teki kai rucola, jonka vain huuhtelin sekä pyörittelin tilkassa oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä maustoin suolalla ja pippurilla.
Kaunis aikomus oli paahtaa salaatin pinnalle vielä kurpitsansiemeniä, mutta ne jäivät tällä kertaa valitettavasti kauppaan. Olen näemmä niitä ihmisiä, joiden kohdalla sanonta siitä päänsä hukkaamisesta pitää paikkansa…

LÄMMIN CHÈVRE-PUNAJUURISALAATTI

Oon tänä vuonna kokenut Hakaniemen halli -herätyksen. Tai siis olenhan käynyt hallissa aiemminkin herkkujen perässä, mutten kuitenkaan yleensä arkena tai muutenkaan kuin erityistarpeissa. Yhtenä kesälauantaina kipaistiin kaverin kanssa hallista brunssitarpeet, ja tajusin pitkästä aikaa, että kotoani Krunikasta kestää oikeasti kävellen vain noin viisi minuuttia tuonne hyvän palvelun ja tuoreiden raaka-aineiden keitaaseen. Yksin asuvana arvostan erityisesti sitä, että kaikkea saa juuri sen verran kuin haluaa: kaksi viipaletta graavattua lohta piknikille onnistui ehdottomasti, ja kaverille kaksi paikan päällä viipaloitua palaa ilmakuivattua kinkkua.

Tänä viikonloppuna päätin hemmotella itseäni kolmen ruokalajin menulla, jonka rakensin kaapin perukoilta löytyneiden jäännöspunajuurten ja omenoiden varaan. Hallista nappasin mukaan palan chèvre-juustoa Lentävän lehmän juustoliikkeestä sekä fileen siikaa Töölön kalasta pääruokaa varten. Kun vielä jälkkäriksi halusin kokeilla Maman blanc -omenatorttua uudella reseptillä, tuli kokonaisuudesta vahingossa ihan puna-valkoinen :)

TARVITAAN:

pala chèvreä

punajuuria

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa ja pippuria

yrttejä

rucolaa

sitruunamehua


OHJE:

2-3 punajuurta kuoritaan ja pilkotaan pieniksi lohkoiksi. Lohkot pyöritellään tilkassa öljyä sekä hunajaa, ja päälle ripotellaan suolaa sekä tuoreita tai kuivattuja yrttejä (tällä kertaa timjamia). Paahdetaan uunissa reilussa 200 asteessa noin 20 minuuttia riippuen juuripalojen koosta.

Pala tuota ISOA chèvre-kiekkoa ruskistetaan grillivastuksen alla. “Salaatin” tästä teki kai rucola, jonka vain huuhtelin sekä pyörittelin tilkassa oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä maustoin suolalla ja pippurilla.

Kaunis aikomus oli paahtaa salaatin pinnalle vielä kurpitsansiemeniä, mutta ne jäivät tällä kertaa valitettavasti kauppaan. Olen näemmä niitä ihmisiä, joiden kohdalla sanonta siitä päänsä hukkaamisesta pitää paikkansa…

PÄHKINÄ-PORKKANAKAKKU
Olin viime viikolla vegaanisessa kokkausillassa, jossa tehtiin munaton punajuuri-suklaakakku. Tuli mieleen se punajuurikakku, jota itsekin usein teen, ja mietin josko siinäkin kananmunat voisi korvata maissijauhoilla. Määrää on vaan vaikeaa arvioida, kun kakku ei ole aivan perinteisimmästä päästä. Liika maissijauho maistuu kakusta ikävästi läpi, mutta liian vähällä määrällä kakku jäisi helposti keskeltä löysäksi. Pitää siis koettaa seuraavan kerran versioida ohjeesta vegaaninen - eiköhän se kokeilemalla onnistu.
Tässä kuitenkin ensin porkkanakakku sillä alkuperäisellä Gloriasta napatulla ohjeella (Glorian Ruoka & Viini, kesäkuu 2007). Voi olla, että mausteiden määrät hiukan matkan varrella ovat muuttuneet.
2 dl oliiviöljyä
4 dl sokeria
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
1 tl merisuolaa
2 dl pekaanipähkinää rouhittuna (säästä muutama koristeeksi)
500g porkkanoita raastettuna
Öljy ja sokeri vatkataan kulhossa. Munat lisätään yksitellen joukkoon. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan nekin taikinaan. Kakku paistetaan voipaperilla vuoratussa ja voidellussa irtopohjaisessa kakkuvuoassa (halkaisija n. 26cm) 170 asteessa noin 1 tunti ja 20 minuuttia.
Itse jätän Glorian ohjeessa olleen kuorutteen yleensä tekemättä, ja painan sen sijaan noin 20 minuutin paistamisen jälkeen kakun pinnalle muutaman pekaanipähkinän koristeeksi. Helppoa ja hyvää!
Tämä kakku on muuten näin muutaman päivän levänneenä yhä vaan parempaa :)

PÄHKINÄ-PORKKANAKAKKU

Olin viime viikolla vegaanisessa kokkausillassa, jossa tehtiin munaton punajuuri-suklaakakku. Tuli mieleen se punajuurikakku, jota itsekin usein teen, ja mietin josko siinäkin kananmunat voisi korvata maissijauhoilla. Määrää on vaan vaikeaa arvioida, kun kakku ei ole aivan perinteisimmästä päästä. Liika maissijauho maistuu kakusta ikävästi läpi, mutta liian vähällä määrällä kakku jäisi helposti keskeltä löysäksi. Pitää siis koettaa seuraavan kerran versioida ohjeesta vegaaninen - eiköhän se kokeilemalla onnistu.

Tässä kuitenkin ensin porkkanakakku sillä alkuperäisellä Gloriasta napatulla ohjeella (Glorian Ruoka & Viini, kesäkuu 2007). Voi olla, että mausteiden määrät hiukan matkan varrella ovat muuttuneet.

2 dl oliiviöljyä

4 dl sokeria

4 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl ruokasoodaa

2 tl kardemummaa

2 tl kanelia

1 tl merisuolaa

2 dl pekaanipähkinää rouhittuna (säästä muutama koristeeksi)

500g porkkanoita raastettuna

Öljy ja sokeri vatkataan kulhossa. Munat lisätään yksitellen joukkoon. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan nekin taikinaan. Kakku paistetaan voipaperilla vuoratussa ja voidellussa irtopohjaisessa kakkuvuoassa (halkaisija n. 26cm) 170 asteessa noin 1 tunti ja 20 minuuttia.

Itse jätän Glorian ohjeessa olleen kuorutteen yleensä tekemättä, ja painan sen sijaan noin 20 minuutin paistamisen jälkeen kakun pinnalle muutaman pekaanipähkinän koristeeksi. Helppoa ja hyvää!

Tämä kakku on muuten näin muutaman päivän levänneenä yhä vaan parempaa :)

OMENAPIIRAKKA
En ollut jostain syystä koskaan suuri omenan ystävä mitä tulee raakana syötäviin hedelmiin. Se oli aina mun mielestä jotenkin tylsä niiden eksoottisempien, mehukkaampien ja värikkäämpien hedelmäosaston herkkujen joukossa, ja se toi mieleen lähinnä 80-luvun ankeat ravinto-oppaat taulukoineen. Ehkä mulla myös on jotain traumoja niistä happamista, joita takapihan omppupuut lapsena notkuivat niin, että lokakuussa omenasylttyä pursui jo korvista.
Mutta tänä syksynä oon yllättäen alkanut lämmetä omenoille - onhan ne nyt vaan hiton terveellistä, kotimaista kausiruokaa! Leivontaan ja ruoanlaittoon sopivat vieläpä kaikkein parhaiten juuri ne kiinteät ja happamat lajikkeet, joille pienenä irvistelin. Tänä viikonloppuna pyöräytin pari tällaista yksinkertaista piirasta, ja omenakiloa kuoriessa ja viipaloidessa tuli ihanan lämmin syystunnelma pieneen kotiin.
POHJA
3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rl sokeria
125g leivontamargariinia
1/2 dl jääkylmää vettä
TÄYTE:
1 kg omenoita ohuina lohkoina
1/2 dl tai oman maun mukaan fariinisokeria
kanelia ja kardemummaa maun mukaan
Jauhot ja mausteet sekoitetaan keskenään. Jääkaappikylmä voi pilkotaan kuutioiksi ja nypitään käsin jauhojen joukkoon. Lopuksi lisätään sekaan vesi, ja vaivataan käsin kunnes neste on imeytynyt jauhoihin. Taikinan annetaan levätä jääkaapissa ainakin tunti, peitettynä, jottei sen pinta kuivu.
Omenat kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi lohkoiksi. Kannattaa upottaa lohkot sitruunaveteen odottamaan, sillä sitruuna estää omenaa tummumasta.
Levännyt taikina painellaan voideltuun piirakkavuokaan ohuelti. Minulla tästä tuli yksi iso piirakka (26cm halkaisija) ja vielä toinen pieni (18cm). Omenat asetellaan nätisti piirakkapohjalle, ja pinnalle ripotellaan sokeri sekä mausteet.
Paistaa piirakkaa tarvitsee vain vajaa 20 minuuttia 250 asteessa tai kunnes pinta alkaa vähän ruskistua. Parhaalta tämä maistui minusta hiukan jäähtyneenä sokerilla maustetun crème fraischen kera.
Sit kun piirakkaa oli syöty vähän liikaa, tuli ihan omena olo.
EDIT Piirakkapohjan ohjehan on nyysitty sitten Martha Stewartilta, vähän soveltaen. http://www.marthastewart.com/254603/pate-brisee-pie-dough

OMENAPIIRAKKA

En ollut jostain syystä koskaan suuri omenan ystävä mitä tulee raakana syötäviin hedelmiin. Se oli aina mun mielestä jotenkin tylsä niiden eksoottisempien, mehukkaampien ja värikkäämpien hedelmäosaston herkkujen joukossa, ja se toi mieleen lähinnä 80-luvun ankeat ravinto-oppaat taulukoineen. Ehkä mulla myös on jotain traumoja niistä happamista, joita takapihan omppupuut lapsena notkuivat niin, että lokakuussa omenasylttyä pursui jo korvista.

Mutta tänä syksynä oon yllättäen alkanut lämmetä omenoille - onhan ne nyt vaan hiton terveellistä, kotimaista kausiruokaa! Leivontaan ja ruoanlaittoon sopivat vieläpä kaikkein parhaiten juuri ne kiinteät ja happamat lajikkeet, joille pienenä irvistelin. Tänä viikonloppuna pyöräytin pari tällaista yksinkertaista piirasta, ja omenakiloa kuoriessa ja viipaloidessa tuli ihanan lämmin syystunnelma pieneen kotiin.

POHJA

3,5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 rl sokeria

125g leivontamargariinia

1/2 dl jääkylmää vettä

TÄYTE:

1 kg omenoita ohuina lohkoina

1/2 dl tai oman maun mukaan fariinisokeria

kanelia ja kardemummaa maun mukaan

Jauhot ja mausteet sekoitetaan keskenään. Jääkaappikylmä voi pilkotaan kuutioiksi ja nypitään käsin jauhojen joukkoon. Lopuksi lisätään sekaan vesi, ja vaivataan käsin kunnes neste on imeytynyt jauhoihin. Taikinan annetaan levätä jääkaapissa ainakin tunti, peitettynä, jottei sen pinta kuivu.

Omenat kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi lohkoiksi. Kannattaa upottaa lohkot sitruunaveteen odottamaan, sillä sitruuna estää omenaa tummumasta.

Levännyt taikina painellaan voideltuun piirakkavuokaan ohuelti. Minulla tästä tuli yksi iso piirakka (26cm halkaisija) ja vielä toinen pieni (18cm). Omenat asetellaan nätisti piirakkapohjalle, ja pinnalle ripotellaan sokeri sekä mausteet.

Paistaa piirakkaa tarvitsee vain vajaa 20 minuuttia 250 asteessa tai kunnes pinta alkaa vähän ruskistua. Parhaalta tämä maistui minusta hiukan jäähtyneenä sokerilla maustetun crème fraischen kera.

Sit kun piirakkaa oli syöty vähän liikaa, tuli ihan omena olo.

EDIT Piirakkapohjan ohjehan on nyysitty sitten Martha Stewartilta, vähän soveltaen. http://www.marthastewart.com/254603/pate-brisee-pie-dough

KAHVIJÄÄTELÖ
Selitin uunna vuonna pitkät pätkät jäätelön teosta, ja tämäkin herkku syntyy lähes samalla tavalla - vain mausteena on teen sijaan kahvi.
Jostain syystä massan saostaminen tuppaa mulla aina kestämään kauemmin kuin ohjeissa, ja taas jouduin lisäämään sen ylimääräisen keltuaisen. Kahvin läpi munaisuus jo hienoisesti maistui, joten olisikohan yhden munan ja kolmen keltuaisen kombo sittenkin paras? Tai pelkästään neljä keltuaista? Jos joku jätskintekijä tänne eksyy ja osaa neuvoa, otan mielelläni oppia!
Munasta huolimatta lähes täydelliseltä maistuneeseen jätskiin tuli:
3 dl vahvaa kahvia, jonka keitin pressopannulla kermamaitoon (50-50 suhde)
2 kananmunaa ja 1(-2) keltuaista
1 dl (intiaani)sokeria
Ensin keitetään kahvi, joka saa mun mielestä olla jäätelöä varten melkoisen vahvaa. Itse käytin Pauligin Parisienne-paahtoa. Sain alkukesästä vinkin keittää kahvi veden sijasta suoraan maitoon, jotta maku ei väljähtyisi. Jippo vaikuttaa toimivalta, vaikka varmaan joku harrastaja vetää nyt kahvipavun nenään tästä kuullessaan…
Munien rakenne vispataan rikki kulhossa, ja joukkoon sekoitetaan sokeri. Seos yhdistetään haaleaan kahviin varoen juoksettumista, minkä jälkeen sitä kuumennetaan hitaasti noin 20 minuuttia tai kunnes massa saostuu niin, että kauhan vedot jäävät siihen näkyviin.
Valmis massa jäähdytetään ja jäädytetään hitaasti sopivin väliajoin sekoittaen tai vaihtoehtoisesti jäätelökoneessa.
Mums!

KAHVIJÄÄTELÖ

Selitin uunna vuonna pitkät pätkät jäätelön teosta, ja tämäkin herkku syntyy lähes samalla tavalla - vain mausteena on teen sijaan kahvi.

Jostain syystä massan saostaminen tuppaa mulla aina kestämään kauemmin kuin ohjeissa, ja taas jouduin lisäämään sen ylimääräisen keltuaisen. Kahvin läpi munaisuus jo hienoisesti maistui, joten olisikohan yhden munan ja kolmen keltuaisen kombo sittenkin paras? Tai pelkästään neljä keltuaista? Jos joku jätskintekijä tänne eksyy ja osaa neuvoa, otan mielelläni oppia!

Munasta huolimatta lähes täydelliseltä maistuneeseen jätskiin tuli:

3 dl vahvaa kahvia, jonka keitin pressopannulla kermamaitoon (50-50 suhde)

2 kananmunaa ja 1(-2) keltuaista

1 dl (intiaani)sokeria

Ensin keitetään kahvi, joka saa mun mielestä olla jäätelöä varten melkoisen vahvaa. Itse käytin Pauligin Parisienne-paahtoa. Sain alkukesästä vinkin keittää kahvi veden sijasta suoraan maitoon, jotta maku ei väljähtyisi. Jippo vaikuttaa toimivalta, vaikka varmaan joku harrastaja vetää nyt kahvipavun nenään tästä kuullessaan…

Munien rakenne vispataan rikki kulhossa, ja joukkoon sekoitetaan sokeri. Seos yhdistetään haaleaan kahviin varoen juoksettumista, minkä jälkeen sitä kuumennetaan hitaasti noin 20 minuuttia tai kunnes massa saostuu niin, että kauhan vedot jäävät siihen näkyviin.

Valmis massa jäähdytetään ja jäädytetään hitaasti sopivin väliajoin sekoittaen tai vaihtoehtoisesti jäätelökoneessa.

Mums!

TIIKERILOHI JA MARJAISA SALAATTI
Painostavan kuuman sunnuntaipäivän keventäjäksi (painostavan kuumaa taitaa enää tosin olla tässä yksi-ikkunaisessa kämpässäni) sai tänään käydä tuoreiden marjojen raikastama lämmin lohisalaatti. Fetajuuston raidoittama lohi toimii ilahduttavan hyvin mansikoiden ja mustikoiden kanssa, ja onpa annos kaikissä väreissään myös ilo silmälle.
noin 150g lohta / syöjä
noin 60g fetaa / syöjä
salaattia (kuvassa jääsalaatti, villirucola, punamangoldi ja vuonankaali)
avomaankurkkua
avokadoa
kesäsipulia ja hiukan myös sipulin vartta
mansikoita
mustikoita
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
Loheen tehdään viiltoja, jotka täytetään juustolla (fetajuuston sijaan yhtä hyvin voisi käyttää vaikkapa sinihomejuustoa), minkä jälkeen kala paistetaan uunissa noin 180 asteessa. Paistoaika riippuu fileen koosta, mutta esimerkiksi tästä 400 gramman palasta tuli sopivan mehevää noin puolessa tunnissa.
Tarjoillaan salaattipedillä.
Siinä puputtaessa mietin, että ruokaisampaan salaattipohjaan sopisi hyvin lisätä esimerkiksi uusia perunoita, kuskusia tai kvinoaa. Tällä kertaa tuntui tämä kevytversiokin ihan tarpeeksi tuhdilta.

TIIKERILOHI JA MARJAISA SALAATTI

Painostavan kuuman sunnuntaipäivän keventäjäksi (painostavan kuumaa taitaa enää tosin olla tässä yksi-ikkunaisessa kämpässäni) sai tänään käydä tuoreiden marjojen raikastama lämmin lohisalaatti. Fetajuuston raidoittama lohi toimii ilahduttavan hyvin mansikoiden ja mustikoiden kanssa, ja onpa annos kaikissä väreissään myös ilo silmälle.

noin 150g lohta / syöjä

noin 60g fetaa / syöjä

salaattia (kuvassa jääsalaatti, villirucola, punamangoldi ja vuonankaali)

avomaankurkkua

avokadoa

kesäsipulia ja hiukan myös sipulin vartta

mansikoita

mustikoita

oliiviöljyä

valkoviinietikkaa

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

Loheen tehdään viiltoja, jotka täytetään juustolla (fetajuuston sijaan yhtä hyvin voisi käyttää vaikkapa sinihomejuustoa), minkä jälkeen kala paistetaan uunissa noin 180 asteessa. Paistoaika riippuu fileen koosta, mutta esimerkiksi tästä 400 gramman palasta tuli sopivan mehevää noin puolessa tunnissa.

Tarjoillaan salaattipedillä.

Siinä puputtaessa mietin, että ruokaisampaan salaattipohjaan sopisi hyvin lisätä esimerkiksi uusia perunoita, kuskusia tai kvinoaa. Tällä kertaa tuntui tämä kevytversiokin ihan tarpeeksi tuhdilta.

BATAATTI-VUOHENJUUSTOKEITTO+ yrttinen tomaattisalsa ja parmesan-crostinit
Tänä vuonna olen vihdoin hurahtanut keittoihin ja jos vielä tarkennetaan, niin nimenomaan kasvissosesellaisiin. Ja miksipä en olisi hurahtanut: keitto on helppo, lämmittävä mutta kevyt, riittoisa sekä terveellinen ruoka, jonka vieläpä valmistaa melkein mistä vain mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään.Hieman juhlavampi herkkukeitto syntyy sekin yksinkertaisesti bataatista, perunasta, porkkanasta ja sipulista, mutta hienouspisteitä heruu vuohenjuuston murusista sekä tilkasta valkoviiniä. Kuinkas muuten ;)BATAATTIKEITTO 
1 bataatti
2 jauhoista perunaa
1 pieni porkkana
1 sipuli
Kasvislientä sekä kiehuvaa vettä maun mukaan keittoa ohentamaan
n. 1 dl valkoviiniä
sormisuolaa ja valkopippuria
n. 1cm viipale sitä paksua chevre-kiekkoa (kuoret poistettuna)
(loraus kermaa)
Keittoainekset kuoritaan ja pienitään pataan ja annetaan kiehua kypsiksi. Kasvislientä lisätään siten, että juuret pysyvät sukelluksissa. Kypsät juuret soseutetaan sauvasekoittimella ja sose ohennetaan sopivaksi kasvislientä tai vettä lisäämällä. Lisätään viini ja kiehautetaan vielä, minkä jälkeen sulatetaan joukkoon juusto sekä muut mausteet. Halutessaan keittoa voi vielä tukevoittaa kermalla.
Keittojuurten poristessa ehtii hyvin valmistella tomaatti-yrttisalsan sekä parmesan-crostinit.

SALSA
kypsiä tomaatteja pieniksi silputtuna, kannat poistettuina
sormisuolaa ja mustapippuria
yrttejä (basilika sopi tähän keittoon, mutta tässä voi vapaasti soveltaa)
oliiviöljyä

CROSTINIT
hyvää leipää ohuina viipaleina, esimerkiksi ciapatta käy tähän hyvin
valkosipulin kynsiä, joita voi joko vain hieraista leivän pintaan tai lisätä pienenä silppuna
parmesanraastetta
mustapippuria
Leivät paahdetaan noin 250 asteessa, minkä jälkeen niiden pintaan ripotellaan vähän oliiviöljyä.

Ai niin… Nautitaan hyvän kuivahkon valkoviinin kanssa!

BATAATTI-VUOHENJUUSTOKEITTO
+ yrttinen tomaattisalsa ja parmesan-crostinit

Tänä vuonna olen vihdoin hurahtanut keittoihin ja jos vielä tarkennetaan, niin nimenomaan kasvissosesellaisiin. Ja miksipä en olisi hurahtanut: keitto on helppo, lämmittävä mutta kevyt, riittoisa sekä terveellinen ruoka, jonka vieläpä valmistaa melkein mistä vain mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään.

Hieman juhlavampi herkkukeitto syntyy sekin yksinkertaisesti bataatista, perunasta, porkkanasta ja sipulista, mutta hienouspisteitä heruu vuohenjuuston murusista sekä tilkasta valkoviiniä. Kuinkas muuten ;)

BATAATTIKEITTO 

1 bataatti

2 jauhoista perunaa

1 pieni porkkana

1 sipuli

Kasvislientä sekä kiehuvaa vettä maun mukaan keittoa ohentamaan

n. 1 dl valkoviiniä

sormisuolaa ja valkopippuria

n. 1cm viipale sitä paksua chevre-kiekkoa (kuoret poistettuna)

(loraus kermaa)

Keittoainekset kuoritaan ja pienitään pataan ja annetaan kiehua kypsiksi. Kasvislientä lisätään siten, että juuret pysyvät sukelluksissa. Kypsät juuret soseutetaan sauvasekoittimella ja sose ohennetaan sopivaksi kasvislientä tai vettä lisäämällä. Lisätään viini ja kiehautetaan vielä, minkä jälkeen sulatetaan joukkoon juusto sekä muut mausteet. Halutessaan keittoa voi vielä tukevoittaa kermalla.

Keittojuurten poristessa ehtii hyvin valmistella tomaatti-yrttisalsan sekä parmesan-crostinit.


SALSA

kypsiä tomaatteja pieniksi silputtuna, kannat poistettuina

sormisuolaa ja mustapippuria

yrttejä (basilika sopi tähän keittoon, mutta tässä voi vapaasti soveltaa)

oliiviöljyä


CROSTINIT

hyvää leipää ohuina viipaleina, esimerkiksi ciapatta käy tähän hyvin

valkosipulin kynsiä, joita voi joko vain hieraista leivän pintaan tai lisätä pienenä silppuna

parmesanraastetta

mustapippuria

Leivät paahdetaan noin 250 asteessa, minkä jälkeen niiden pintaan ripotellaan vähän oliiviöljyä.


Ai niin… Nautitaan hyvän kuivahkon valkoviinin kanssa!

QUINOA-GRANAATTIOMENALISÄKE
Unohtuipa jokin aika sitten lisätä tämän herkullisen ja terveellisen lisäkkeen resepti, kun noita BBC:n nettisivuilta poimittuja muita laitoin. Olen ahminut granaattiomenaa aikaisemmin lähinnä nenälläni, sillä lempisuihkusaippuani sitä sisältää. Varsinaista hedelmää pitelin kuitenkin varmaan ekaa kertaa kädessä, kun kävin sitä varta vasten tätä lisäkettä varten etsimässä.
Jotenkin jouluisella tavalla raikas ja kirpakka maku vastasi kyllä kaikkia odotuksia, ja on sittemmin pitänyt ostella näitä tämän tästä. Koukussa ihan olen!

OHJE

100g quinoaa
50g pinjansiemeniä
puolikas granaattiomena
tuoreita minttua ja/tai korianteria
sitruunan tai limen mehua
Quinoa keitetään pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Tällä aikaa granaattiomenasta poimitaan siemenet, pinjansiemenet paahdetaan ja yrtit pilkotaan pieniksi. Valmiista quinoasta valutetaan keitinneste pois, ja ainekset sekoitetaan kulhoon - siinä simppeli se.

QUINOA-GRANAATTIOMENALISÄKE

Unohtuipa jokin aika sitten lisätä tämän herkullisen ja terveellisen lisäkkeen resepti, kun noita BBC:n nettisivuilta poimittuja muita laitoin. Olen ahminut granaattiomenaa aikaisemmin lähinnä nenälläni, sillä lempisuihkusaippuani sitä sisältää. Varsinaista hedelmää pitelin kuitenkin varmaan ekaa kertaa kädessä, kun kävin sitä varta vasten tätä lisäkettä varten etsimässä.

Jotenkin jouluisella tavalla raikas ja kirpakka maku vastasi kyllä kaikkia odotuksia, ja on sittemmin pitänyt ostella näitä tämän tästä. Koukussa ihan olen!

OHJE

100g quinoaa

50g pinjansiemeniä

puolikas granaattiomena

tuoreita minttua ja/tai korianteria

sitruunan tai limen mehua

Quinoa keitetään pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Tällä aikaa granaattiomenasta poimitaan siemenet, pinjansiemenet paahdetaan ja yrtit pilkotaan pieniksi. Valmiista quinoasta valutetaan keitinneste pois, ja ainekset sekoitetaan kulhoon - siinä simppeli se.

UUNIJUURET JA HALLOUMI
Arkipöperöä parhaimmillaan on mielestäni paahdettu juuresvuoka.
Idea on alun perin jostain Nigella Lawsonin kokkiohjelmasta, vaikken edes muista mitä Nigella omaan vuokaansa laittoi bataattien ja halloumin lisäksi. Minä käytän tähän aina juurikin edellä mainittuja sekä perunaa, eri värisiä paprikoita, sipulia sekä tomaattia. Muuten ainekset vaihtelevat sen mukaan “mitä kaapista sattuu löytymään”. Vuoroin vuokaan eksyy punajuuria, ruusukaaleja, porkkanaa, mustajuuria sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä.
Tarpeet:
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
hunajaa
yrttejä (esim. provencale-mausteseos)
halloumi-juustoa
bataattia
perunaa
sipulia (ja valkosipulia)
paprikaa (erivärisiä)
tomaattia tai kirsikkatomaatteja
jne. muita juureksia

Ohje:
Juurekset kuoritaan ja pilkotaan kypsymisajan mukaisesti eri kokoisiksi paloiksi, pyöritellään oliiviöljyssä ja maustetaan tuoreilla yrteillä, hunajalla sekä suolalla ja pippurilla. Näitä voi annostella ihan oman maun mukaan - väärillä määrillä tätä ei ole helppo pilata.
Paistetaan uunivuoassa noin 200 asteessa 20 minuuttia, jonka jälkeen voi lisätä viipaloidut halloumit sekä esimerkiksi puolitetut kirsikkatomaatit, jos niitä käytti.
Vuoka työnnetään takaisin uuniin niin kauaksi aikaa kunnes juuret ovat kypsiä. Valmiin paistoksen kannattaa antaa hieman jäähtyä ennen syömistä, ja ainakin minä tykkään popsia tätä jopa ihan kylmänä.
Kuva on vähän kliinisen oloinen, kun sattui tuo lasivuoka käyttöön, mutta maku ja suutuntuma tässä ruoassa on sellainen syysiltoja lämmittävä kotoinen ja suorastaan muheva. Jotenkin uunissa kypsennettävistä ruoista tulee koko asuntoon kodikas tunnelma.
Suosittelen lämpimästi!

UUNIJUURET JA HALLOUMI

Arkipöperöä parhaimmillaan on mielestäni paahdettu juuresvuoka.

Idea on alun perin jostain Nigella Lawsonin kokkiohjelmasta, vaikken edes muista mitä Nigella omaan vuokaansa laittoi bataattien ja halloumin lisäksi. Minä käytän tähän aina juurikin edellä mainittuja sekä perunaa, eri värisiä paprikoita, sipulia sekä tomaattia. Muuten ainekset vaihtelevat sen mukaan “mitä kaapista sattuu löytymään”. Vuoroin vuokaan eksyy punajuuria, ruusukaaleja, porkkanaa, mustajuuria sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä.

Tarpeet:

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

hunajaa

yrttejä (esim. provencale-mausteseos)

halloumi-juustoa

bataattia

perunaa

sipulia (ja valkosipulia)

paprikaa (erivärisiä)

tomaattia tai kirsikkatomaatteja

jne. muita juureksia

Ohje:

Juurekset kuoritaan ja pilkotaan kypsymisajan mukaisesti eri kokoisiksi paloiksi, pyöritellään oliiviöljyssä ja maustetaan tuoreilla yrteillä, hunajalla sekä suolalla ja pippurilla. Näitä voi annostella ihan oman maun mukaan - väärillä määrillä tätä ei ole helppo pilata.

Paistetaan uunivuoassa noin 200 asteessa 20 minuuttia, jonka jälkeen voi lisätä viipaloidut halloumit sekä esimerkiksi puolitetut kirsikkatomaatit, jos niitä käytti.

Vuoka työnnetään takaisin uuniin niin kauaksi aikaa kunnes juuret ovat kypsiä. Valmiin paistoksen kannattaa antaa hieman jäähtyä ennen syömistä, ja ainakin minä tykkään popsia tätä jopa ihan kylmänä.

Kuva on vähän kliinisen oloinen, kun sattui tuo lasivuoka käyttöön, mutta maku ja suutuntuma tässä ruoassa on sellainen syysiltoja lämmittävä kotoinen ja suorastaan muheva. Jotenkin uunissa kypsennettävistä ruoista tulee koko asuntoon kodikas tunnelma.

Suosittelen lämpimästi!

OMENATORTTU MAMAN BLANC
Tässä on siis puna-valkoisen sunnuntaiaterian kruunu, ja rehellisesti sanottuna paras omenatorttu, jota olen ikinä itse valmistanut.
Resepti on mukaelma BBC:n Good Food -sivuilta, joilta sain ideaa myös noihin punajuuriruokiin. Alkuperäisessä reseptissä kehotettiin asettelemaan omenat kauniisti ja symmetrisesti sekä muun muassa kaulitsemaan taikina kahden voipaperin välissä… Oikaisin hiukan, mutta lopputulos ei maun puolesta tainnut kärsiä.
POHJAAN:
3,5dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
125g voita kuutioituna
1 muna
1/2 rkl jääkylmää vettä
OMENAT:
3-4 isoa hapahkoa ja kiinteää omenaa (itse laitoin kaikki loput, mitä kaapista löytyi, eli 6 pientä omenaa) viipaloituina
1 rkl sokeria
1 rkl voita
1 rkl Calvados’ta, jos kaapista löytyy
1,5rkl sitruunamehua
TÄYTESEOS
1 muna
vajaa 1dl sokeria
1 dl kuohukermaa
PINNALLE:
tomusokeria
crème fraîchea
Voi sekä jauhot nypitään tasaiseksi muruksi, minkä jälkeen joukkoon sekoitetaan liikaa vatkaamatta muut pohja-ainekset. Taikinan annoin vetäytyä jääkaapissa sen aikaa, kun kuorin ja pilkoin omenat.
Omenat pilkoin suoraan kulhoon, jossa oli sitruunamehulla maustettua vettä, jotteivät palaset tummuisi odotellessa. Sokeri, voi ja sitruunamehu lämmitetään sulaksi pienessä kattilassa, ja valutetut omenalohkot pyöritellään sokeri-voiseoksessa.
Jäähtynyt taikina painellaan voideltuun ja voipaperilla vuorattuun piirakkavuokaan ohueksi kerrokseksi ja myös reunoille. Reunat voi tasoittaa halutessaan veitsellä. Maustetut omenalohkot voi asetella piirakkapohjalle haluamallaan tavalla, minkä jälkeen torttua paistetaan 220 asteessa 10 minuuttia.
Kymmenen minuutin paistamisen jälkeen uunin lämpötilaa vähennetään 200 asteeseen, ja piirakka saa paistua sellaisenaan vielä 15-20 minuuttia. Tällä aikaa täyteaineen ainekset vatkataan sekaisin.
Täyteseos levitetään tasaisesti omenoiden päälle, ja koko piirakka saa olla vielä noin 10 minuuttia uunissa, tai kunnes muna-kermaseos on hyytynyt.
Valmiin kakun päälle sihdataan tomusokeria, ja sen annetaan rauhassa jäähtyä noin tunnin verran. Tarjoillaan crème fraîchen kera!

OMENATORTTU MAMAN BLANC

Tässä on siis puna-valkoisen sunnuntaiaterian kruunu, ja rehellisesti sanottuna paras omenatorttu, jota olen ikinä itse valmistanut.

Resepti on mukaelma BBC:n Good Food -sivuilta, joilta sain ideaa myös noihin punajuuriruokiin. Alkuperäisessä reseptissä kehotettiin asettelemaan omenat kauniisti ja symmetrisesti sekä muun muassa kaulitsemaan taikina kahden voipaperin välissä… Oikaisin hiukan, mutta lopputulos ei maun puolesta tainnut kärsiä.

POHJAAN:

3,5dl vehnäjauhoja

hyppysellinen suolaa

125g voita kuutioituna

1 muna

1/2 rkl jääkylmää vettä

OMENAT:

3-4 isoa hapahkoa ja kiinteää omenaa (itse laitoin kaikki loput, mitä kaapista löytyi, eli 6 pientä omenaa) viipaloituina

1 rkl sokeria

1 rkl voita

1 rkl Calvados’ta, jos kaapista löytyy

1,5rkl sitruunamehua

TÄYTESEOS

1 muna

vajaa 1dl sokeria

1 dl kuohukermaa

PINNALLE:

tomusokeria

crème fraîchea

Voi sekä jauhot nypitään tasaiseksi muruksi, minkä jälkeen joukkoon sekoitetaan liikaa vatkaamatta muut pohja-ainekset. Taikinan annoin vetäytyä jääkaapissa sen aikaa, kun kuorin ja pilkoin omenat.

Omenat pilkoin suoraan kulhoon, jossa oli sitruunamehulla maustettua vettä, jotteivät palaset tummuisi odotellessa. Sokeri, voi ja sitruunamehu lämmitetään sulaksi pienessä kattilassa, ja valutetut omenalohkot pyöritellään sokeri-voiseoksessa.

Jäähtynyt taikina painellaan voideltuun ja voipaperilla vuorattuun piirakkavuokaan ohueksi kerrokseksi ja myös reunoille. Reunat voi tasoittaa halutessaan veitsellä. Maustetut omenalohkot voi asetella piirakkapohjalle haluamallaan tavalla, minkä jälkeen torttua paistetaan 220 asteessa 10 minuuttia.

Kymmenen minuutin paistamisen jälkeen uunin lämpötilaa vähennetään 200 asteeseen, ja piirakka saa paistua sellaisenaan vielä 15-20 minuuttia. Tällä aikaa täyteaineen ainekset vatkataan sekaisin.

Täyteseos levitetään tasaisesti omenoiden päälle, ja koko piirakka saa olla vielä noin 10 minuuttia uunissa, tai kunnes muna-kermaseos on hyytynyt.

Valmiin kakun päälle sihdataan tomusokeria, ja sen annetaan rauhassa jäähtyä noin tunnin verran. Tarjoillaan crème fraîchen kera!

PAISTETTUA SIIKAA JA SINAPPINEN PUNAJUURILISÄKE
Punajuuri pääsi tänään siis myös pääruokalautaselle paistetun siian kylkeen. On myönnettävä, etten ole kalan paistamisessa hääppöinen kokki, ja vaikka kuinka toiveissa oli sellainen kullanrapea nahka, meinasin paistinlastalla rullata koko kuoren kalalta. Ainakin paloista tuli sopivan kypsyisiä, siitä voi iloita. :D
Varsinainen juju annoksessa oli kuitenkin tuo punajuurilisäke. Tällä kertaa kuutioin punajuuren pieniksi (alle sentin levyisiksi) kuutioiksi, paahdoin uunissa ja maustoin. Ensi kerralla homman nopeuttamiseksi taidan suikaloida punajuuren aivan ohueksi ja paistaa pannulla.
Lisäkkeeseen tuli:
5-6 punajuurta pilkottuna ja paahdettuna (uunissa 220, noin 20 minuuttia tai pannulla)
1 sitruunan mehu
1 rkl dijon-sinappia (sitä rakeista, jossa on siemeniä mukana)
1 rkl hunajaa
Sekoita aineksen kulhossa ja lisäke on valmista. Tätä voisi mielestäni syödä ihan yhtä hyvin lihapullien tai jonkin pihvin lisäkkeenä. Kylkeen voisi keittää perunoitakin.

PAISTETTUA SIIKAA JA SINAPPINEN PUNAJUURILISÄKE

Punajuuri pääsi tänään siis myös pääruokalautaselle paistetun siian kylkeen. On myönnettävä, etten ole kalan paistamisessa hääppöinen kokki, ja vaikka kuinka toiveissa oli sellainen kullanrapea nahka, meinasin paistinlastalla rullata koko kuoren kalalta. Ainakin paloista tuli sopivan kypsyisiä, siitä voi iloita. :D

Varsinainen juju annoksessa oli kuitenkin tuo punajuurilisäke. Tällä kertaa kuutioin punajuuren pieniksi (alle sentin levyisiksi) kuutioiksi, paahdoin uunissa ja maustoin. Ensi kerralla homman nopeuttamiseksi taidan suikaloida punajuuren aivan ohueksi ja paistaa pannulla.

Lisäkkeeseen tuli:

5-6 punajuurta pilkottuna ja paahdettuna (uunissa 220, noin 20 minuuttia tai pannulla)

1 sitruunan mehu

1 rkl dijon-sinappia (sitä rakeista, jossa on siemeniä mukana)

1 rkl hunajaa

Sekoita aineksen kulhossa ja lisäke on valmista. Tätä voisi mielestäni syödä ihan yhtä hyvin lihapullien tai jonkin pihvin lisäkkeenä. Kylkeen voisi keittää perunoitakin.

LÄMMIN CHÈVRE-PUNAJUURISALAATTI
Oon tänä vuonna kokenut Hakaniemen halli -herätyksen. Tai siis olenhan käynyt hallissa aiemminkin herkkujen perässä, mutten kuitenkaan yleensä arkena tai muutenkaan kuin erityistarpeissa. Yhtenä kesälauantaina kipaistiin kaverin kanssa hallista brunssitarpeet, ja tajusin pitkästä aikaa, että kotoani Krunikasta kestää oikeasti kävellen vain noin viisi minuuttia tuonne hyvän palvelun ja tuoreiden raaka-aineiden keitaaseen. Yksin asuvana arvostan erityisesti sitä, että kaikkea saa juuri sen verran kuin haluaa: kaksi viipaletta graavattua lohta piknikille onnistui ehdottomasti, ja kaverille kaksi paikan päällä viipaloitua palaa ilmakuivattua kinkkua.
Tänä viikonloppuna päätin hemmotella itseäni kolmen ruokalajin menulla, jonka rakensin kaapin perukoilta löytyneiden jäännöspunajuurten ja omenoiden varaan. Hallista nappasin mukaan palan chèvre-juustoa Lentävän lehmän juustoliikkeestä sekä fileen siikaa Töölön kalasta pääruokaa varten. Kun vielä jälkkäriksi halusin kokeilla Maman blanc -omenatorttua uudella reseptillä, tuli kokonaisuudesta vahingossa ihan puna-valkoinen :)
TARVITAAN:
pala chèvreä
punajuuria
oliiviöljyä
hunajaa
suolaa ja pippuria
yrttejä
rucolaa
sitruunamehua
OHJE:
2-3 punajuurta kuoritaan ja pilkotaan pieniksi lohkoiksi. Lohkot pyöritellään tilkassa öljyä sekä hunajaa, ja päälle ripotellaan suolaa sekä tuoreita tai kuivattuja yrttejä (tällä kertaa timjamia). Paahdetaan uunissa reilussa 200 asteessa noin 20 minuuttia riippuen juuripalojen koosta.
Pala tuota ISOA chèvre-kiekkoa ruskistetaan grillivastuksen alla. “Salaatin” tästä teki kai rucola, jonka vain huuhtelin sekä pyörittelin tilkassa oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä maustoin suolalla ja pippurilla.
Kaunis aikomus oli paahtaa salaatin pinnalle vielä kurpitsansiemeniä, mutta ne jäivät tällä kertaa valitettavasti kauppaan. Olen näemmä niitä ihmisiä, joiden kohdalla sanonta siitä päänsä hukkaamisesta pitää paikkansa…

LÄMMIN CHÈVRE-PUNAJUURISALAATTI

Oon tänä vuonna kokenut Hakaniemen halli -herätyksen. Tai siis olenhan käynyt hallissa aiemminkin herkkujen perässä, mutten kuitenkaan yleensä arkena tai muutenkaan kuin erityistarpeissa. Yhtenä kesälauantaina kipaistiin kaverin kanssa hallista brunssitarpeet, ja tajusin pitkästä aikaa, että kotoani Krunikasta kestää oikeasti kävellen vain noin viisi minuuttia tuonne hyvän palvelun ja tuoreiden raaka-aineiden keitaaseen. Yksin asuvana arvostan erityisesti sitä, että kaikkea saa juuri sen verran kuin haluaa: kaksi viipaletta graavattua lohta piknikille onnistui ehdottomasti, ja kaverille kaksi paikan päällä viipaloitua palaa ilmakuivattua kinkkua.

Tänä viikonloppuna päätin hemmotella itseäni kolmen ruokalajin menulla, jonka rakensin kaapin perukoilta löytyneiden jäännöspunajuurten ja omenoiden varaan. Hallista nappasin mukaan palan chèvre-juustoa Lentävän lehmän juustoliikkeestä sekä fileen siikaa Töölön kalasta pääruokaa varten. Kun vielä jälkkäriksi halusin kokeilla Maman blanc -omenatorttua uudella reseptillä, tuli kokonaisuudesta vahingossa ihan puna-valkoinen :)

TARVITAAN:

pala chèvreä

punajuuria

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa ja pippuria

yrttejä

rucolaa

sitruunamehua


OHJE:

2-3 punajuurta kuoritaan ja pilkotaan pieniksi lohkoiksi. Lohkot pyöritellään tilkassa öljyä sekä hunajaa, ja päälle ripotellaan suolaa sekä tuoreita tai kuivattuja yrttejä (tällä kertaa timjamia). Paahdetaan uunissa reilussa 200 asteessa noin 20 minuuttia riippuen juuripalojen koosta.

Pala tuota ISOA chèvre-kiekkoa ruskistetaan grillivastuksen alla. “Salaatin” tästä teki kai rucola, jonka vain huuhtelin sekä pyörittelin tilkassa oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä maustoin suolalla ja pippurilla.

Kaunis aikomus oli paahtaa salaatin pinnalle vielä kurpitsansiemeniä, mutta ne jäivät tällä kertaa valitettavasti kauppaan. Olen näemmä niitä ihmisiä, joiden kohdalla sanonta siitä päänsä hukkaamisesta pitää paikkansa…

PÄHKINÄ-PORKKANAKAKKU
Olin viime viikolla vegaanisessa kokkausillassa, jossa tehtiin munaton punajuuri-suklaakakku. Tuli mieleen se punajuurikakku, jota itsekin usein teen, ja mietin josko siinäkin kananmunat voisi korvata maissijauhoilla. Määrää on vaan vaikeaa arvioida, kun kakku ei ole aivan perinteisimmästä päästä. Liika maissijauho maistuu kakusta ikävästi läpi, mutta liian vähällä määrällä kakku jäisi helposti keskeltä löysäksi. Pitää siis koettaa seuraavan kerran versioida ohjeesta vegaaninen - eiköhän se kokeilemalla onnistu.
Tässä kuitenkin ensin porkkanakakku sillä alkuperäisellä Gloriasta napatulla ohjeella (Glorian Ruoka & Viini, kesäkuu 2007). Voi olla, että mausteiden määrät hiukan matkan varrella ovat muuttuneet.
2 dl oliiviöljyä
4 dl sokeria
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
1 tl merisuolaa
2 dl pekaanipähkinää rouhittuna (säästä muutama koristeeksi)
500g porkkanoita raastettuna
Öljy ja sokeri vatkataan kulhossa. Munat lisätään yksitellen joukkoon. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan nekin taikinaan. Kakku paistetaan voipaperilla vuoratussa ja voidellussa irtopohjaisessa kakkuvuoassa (halkaisija n. 26cm) 170 asteessa noin 1 tunti ja 20 minuuttia.
Itse jätän Glorian ohjeessa olleen kuorutteen yleensä tekemättä, ja painan sen sijaan noin 20 minuutin paistamisen jälkeen kakun pinnalle muutaman pekaanipähkinän koristeeksi. Helppoa ja hyvää!
Tämä kakku on muuten näin muutaman päivän levänneenä yhä vaan parempaa :)

PÄHKINÄ-PORKKANAKAKKU

Olin viime viikolla vegaanisessa kokkausillassa, jossa tehtiin munaton punajuuri-suklaakakku. Tuli mieleen se punajuurikakku, jota itsekin usein teen, ja mietin josko siinäkin kananmunat voisi korvata maissijauhoilla. Määrää on vaan vaikeaa arvioida, kun kakku ei ole aivan perinteisimmästä päästä. Liika maissijauho maistuu kakusta ikävästi läpi, mutta liian vähällä määrällä kakku jäisi helposti keskeltä löysäksi. Pitää siis koettaa seuraavan kerran versioida ohjeesta vegaaninen - eiköhän se kokeilemalla onnistu.

Tässä kuitenkin ensin porkkanakakku sillä alkuperäisellä Gloriasta napatulla ohjeella (Glorian Ruoka & Viini, kesäkuu 2007). Voi olla, että mausteiden määrät hiukan matkan varrella ovat muuttuneet.

2 dl oliiviöljyä

4 dl sokeria

4 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl ruokasoodaa

2 tl kardemummaa

2 tl kanelia

1 tl merisuolaa

2 dl pekaanipähkinää rouhittuna (säästä muutama koristeeksi)

500g porkkanoita raastettuna

Öljy ja sokeri vatkataan kulhossa. Munat lisätään yksitellen joukkoon. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan nekin taikinaan. Kakku paistetaan voipaperilla vuoratussa ja voidellussa irtopohjaisessa kakkuvuoassa (halkaisija n. 26cm) 170 asteessa noin 1 tunti ja 20 minuuttia.

Itse jätän Glorian ohjeessa olleen kuorutteen yleensä tekemättä, ja painan sen sijaan noin 20 minuutin paistamisen jälkeen kakun pinnalle muutaman pekaanipähkinän koristeeksi. Helppoa ja hyvää!

Tämä kakku on muuten näin muutaman päivän levänneenä yhä vaan parempaa :)

OMENAPIIRAKKA
En ollut jostain syystä koskaan suuri omenan ystävä mitä tulee raakana syötäviin hedelmiin. Se oli aina mun mielestä jotenkin tylsä niiden eksoottisempien, mehukkaampien ja värikkäämpien hedelmäosaston herkkujen joukossa, ja se toi mieleen lähinnä 80-luvun ankeat ravinto-oppaat taulukoineen. Ehkä mulla myös on jotain traumoja niistä happamista, joita takapihan omppupuut lapsena notkuivat niin, että lokakuussa omenasylttyä pursui jo korvista.
Mutta tänä syksynä oon yllättäen alkanut lämmetä omenoille - onhan ne nyt vaan hiton terveellistä, kotimaista kausiruokaa! Leivontaan ja ruoanlaittoon sopivat vieläpä kaikkein parhaiten juuri ne kiinteät ja happamat lajikkeet, joille pienenä irvistelin. Tänä viikonloppuna pyöräytin pari tällaista yksinkertaista piirasta, ja omenakiloa kuoriessa ja viipaloidessa tuli ihanan lämmin syystunnelma pieneen kotiin.
POHJA
3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rl sokeria
125g leivontamargariinia
1/2 dl jääkylmää vettä
TÄYTE:
1 kg omenoita ohuina lohkoina
1/2 dl tai oman maun mukaan fariinisokeria
kanelia ja kardemummaa maun mukaan
Jauhot ja mausteet sekoitetaan keskenään. Jääkaappikylmä voi pilkotaan kuutioiksi ja nypitään käsin jauhojen joukkoon. Lopuksi lisätään sekaan vesi, ja vaivataan käsin kunnes neste on imeytynyt jauhoihin. Taikinan annetaan levätä jääkaapissa ainakin tunti, peitettynä, jottei sen pinta kuivu.
Omenat kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi lohkoiksi. Kannattaa upottaa lohkot sitruunaveteen odottamaan, sillä sitruuna estää omenaa tummumasta.
Levännyt taikina painellaan voideltuun piirakkavuokaan ohuelti. Minulla tästä tuli yksi iso piirakka (26cm halkaisija) ja vielä toinen pieni (18cm). Omenat asetellaan nätisti piirakkapohjalle, ja pinnalle ripotellaan sokeri sekä mausteet.
Paistaa piirakkaa tarvitsee vain vajaa 20 minuuttia 250 asteessa tai kunnes pinta alkaa vähän ruskistua. Parhaalta tämä maistui minusta hiukan jäähtyneenä sokerilla maustetun crème fraischen kera.
Sit kun piirakkaa oli syöty vähän liikaa, tuli ihan omena olo.
EDIT Piirakkapohjan ohjehan on nyysitty sitten Martha Stewartilta, vähän soveltaen. http://www.marthastewart.com/254603/pate-brisee-pie-dough

OMENAPIIRAKKA

En ollut jostain syystä koskaan suuri omenan ystävä mitä tulee raakana syötäviin hedelmiin. Se oli aina mun mielestä jotenkin tylsä niiden eksoottisempien, mehukkaampien ja värikkäämpien hedelmäosaston herkkujen joukossa, ja se toi mieleen lähinnä 80-luvun ankeat ravinto-oppaat taulukoineen. Ehkä mulla myös on jotain traumoja niistä happamista, joita takapihan omppupuut lapsena notkuivat niin, että lokakuussa omenasylttyä pursui jo korvista.

Mutta tänä syksynä oon yllättäen alkanut lämmetä omenoille - onhan ne nyt vaan hiton terveellistä, kotimaista kausiruokaa! Leivontaan ja ruoanlaittoon sopivat vieläpä kaikkein parhaiten juuri ne kiinteät ja happamat lajikkeet, joille pienenä irvistelin. Tänä viikonloppuna pyöräytin pari tällaista yksinkertaista piirasta, ja omenakiloa kuoriessa ja viipaloidessa tuli ihanan lämmin syystunnelma pieneen kotiin.

POHJA

3,5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 rl sokeria

125g leivontamargariinia

1/2 dl jääkylmää vettä

TÄYTE:

1 kg omenoita ohuina lohkoina

1/2 dl tai oman maun mukaan fariinisokeria

kanelia ja kardemummaa maun mukaan

Jauhot ja mausteet sekoitetaan keskenään. Jääkaappikylmä voi pilkotaan kuutioiksi ja nypitään käsin jauhojen joukkoon. Lopuksi lisätään sekaan vesi, ja vaivataan käsin kunnes neste on imeytynyt jauhoihin. Taikinan annetaan levätä jääkaapissa ainakin tunti, peitettynä, jottei sen pinta kuivu.

Omenat kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi lohkoiksi. Kannattaa upottaa lohkot sitruunaveteen odottamaan, sillä sitruuna estää omenaa tummumasta.

Levännyt taikina painellaan voideltuun piirakkavuokaan ohuelti. Minulla tästä tuli yksi iso piirakka (26cm halkaisija) ja vielä toinen pieni (18cm). Omenat asetellaan nätisti piirakkapohjalle, ja pinnalle ripotellaan sokeri sekä mausteet.

Paistaa piirakkaa tarvitsee vain vajaa 20 minuuttia 250 asteessa tai kunnes pinta alkaa vähän ruskistua. Parhaalta tämä maistui minusta hiukan jäähtyneenä sokerilla maustetun crème fraischen kera.

Sit kun piirakkaa oli syöty vähän liikaa, tuli ihan omena olo.

EDIT Piirakkapohjan ohjehan on nyysitty sitten Martha Stewartilta, vähän soveltaen. http://www.marthastewart.com/254603/pate-brisee-pie-dough

KAHVIJÄÄTELÖ
Selitin uunna vuonna pitkät pätkät jäätelön teosta, ja tämäkin herkku syntyy lähes samalla tavalla - vain mausteena on teen sijaan kahvi.
Jostain syystä massan saostaminen tuppaa mulla aina kestämään kauemmin kuin ohjeissa, ja taas jouduin lisäämään sen ylimääräisen keltuaisen. Kahvin läpi munaisuus jo hienoisesti maistui, joten olisikohan yhden munan ja kolmen keltuaisen kombo sittenkin paras? Tai pelkästään neljä keltuaista? Jos joku jätskintekijä tänne eksyy ja osaa neuvoa, otan mielelläni oppia!
Munasta huolimatta lähes täydelliseltä maistuneeseen jätskiin tuli:
3 dl vahvaa kahvia, jonka keitin pressopannulla kermamaitoon (50-50 suhde)
2 kananmunaa ja 1(-2) keltuaista
1 dl (intiaani)sokeria
Ensin keitetään kahvi, joka saa mun mielestä olla jäätelöä varten melkoisen vahvaa. Itse käytin Pauligin Parisienne-paahtoa. Sain alkukesästä vinkin keittää kahvi veden sijasta suoraan maitoon, jotta maku ei väljähtyisi. Jippo vaikuttaa toimivalta, vaikka varmaan joku harrastaja vetää nyt kahvipavun nenään tästä kuullessaan…
Munien rakenne vispataan rikki kulhossa, ja joukkoon sekoitetaan sokeri. Seos yhdistetään haaleaan kahviin varoen juoksettumista, minkä jälkeen sitä kuumennetaan hitaasti noin 20 minuuttia tai kunnes massa saostuu niin, että kauhan vedot jäävät siihen näkyviin.
Valmis massa jäähdytetään ja jäädytetään hitaasti sopivin väliajoin sekoittaen tai vaihtoehtoisesti jäätelökoneessa.
Mums!

KAHVIJÄÄTELÖ

Selitin uunna vuonna pitkät pätkät jäätelön teosta, ja tämäkin herkku syntyy lähes samalla tavalla - vain mausteena on teen sijaan kahvi.

Jostain syystä massan saostaminen tuppaa mulla aina kestämään kauemmin kuin ohjeissa, ja taas jouduin lisäämään sen ylimääräisen keltuaisen. Kahvin läpi munaisuus jo hienoisesti maistui, joten olisikohan yhden munan ja kolmen keltuaisen kombo sittenkin paras? Tai pelkästään neljä keltuaista? Jos joku jätskintekijä tänne eksyy ja osaa neuvoa, otan mielelläni oppia!

Munasta huolimatta lähes täydelliseltä maistuneeseen jätskiin tuli:

3 dl vahvaa kahvia, jonka keitin pressopannulla kermamaitoon (50-50 suhde)

2 kananmunaa ja 1(-2) keltuaista

1 dl (intiaani)sokeria

Ensin keitetään kahvi, joka saa mun mielestä olla jäätelöä varten melkoisen vahvaa. Itse käytin Pauligin Parisienne-paahtoa. Sain alkukesästä vinkin keittää kahvi veden sijasta suoraan maitoon, jotta maku ei väljähtyisi. Jippo vaikuttaa toimivalta, vaikka varmaan joku harrastaja vetää nyt kahvipavun nenään tästä kuullessaan…

Munien rakenne vispataan rikki kulhossa, ja joukkoon sekoitetaan sokeri. Seos yhdistetään haaleaan kahviin varoen juoksettumista, minkä jälkeen sitä kuumennetaan hitaasti noin 20 minuuttia tai kunnes massa saostuu niin, että kauhan vedot jäävät siihen näkyviin.

Valmis massa jäähdytetään ja jäädytetään hitaasti sopivin väliajoin sekoittaen tai vaihtoehtoisesti jäätelökoneessa.

Mums!

TIIKERILOHI JA MARJAISA SALAATTI
Painostavan kuuman sunnuntaipäivän keventäjäksi (painostavan kuumaa taitaa enää tosin olla tässä yksi-ikkunaisessa kämpässäni) sai tänään käydä tuoreiden marjojen raikastama lämmin lohisalaatti. Fetajuuston raidoittama lohi toimii ilahduttavan hyvin mansikoiden ja mustikoiden kanssa, ja onpa annos kaikissä väreissään myös ilo silmälle.
noin 150g lohta / syöjä
noin 60g fetaa / syöjä
salaattia (kuvassa jääsalaatti, villirucola, punamangoldi ja vuonankaali)
avomaankurkkua
avokadoa
kesäsipulia ja hiukan myös sipulin vartta
mansikoita
mustikoita
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
Loheen tehdään viiltoja, jotka täytetään juustolla (fetajuuston sijaan yhtä hyvin voisi käyttää vaikkapa sinihomejuustoa), minkä jälkeen kala paistetaan uunissa noin 180 asteessa. Paistoaika riippuu fileen koosta, mutta esimerkiksi tästä 400 gramman palasta tuli sopivan mehevää noin puolessa tunnissa.
Tarjoillaan salaattipedillä.
Siinä puputtaessa mietin, että ruokaisampaan salaattipohjaan sopisi hyvin lisätä esimerkiksi uusia perunoita, kuskusia tai kvinoaa. Tällä kertaa tuntui tämä kevytversiokin ihan tarpeeksi tuhdilta.

TIIKERILOHI JA MARJAISA SALAATTI

Painostavan kuuman sunnuntaipäivän keventäjäksi (painostavan kuumaa taitaa enää tosin olla tässä yksi-ikkunaisessa kämpässäni) sai tänään käydä tuoreiden marjojen raikastama lämmin lohisalaatti. Fetajuuston raidoittama lohi toimii ilahduttavan hyvin mansikoiden ja mustikoiden kanssa, ja onpa annos kaikissä väreissään myös ilo silmälle.

noin 150g lohta / syöjä

noin 60g fetaa / syöjä

salaattia (kuvassa jääsalaatti, villirucola, punamangoldi ja vuonankaali)

avomaankurkkua

avokadoa

kesäsipulia ja hiukan myös sipulin vartta

mansikoita

mustikoita

oliiviöljyä

valkoviinietikkaa

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

Loheen tehdään viiltoja, jotka täytetään juustolla (fetajuuston sijaan yhtä hyvin voisi käyttää vaikkapa sinihomejuustoa), minkä jälkeen kala paistetaan uunissa noin 180 asteessa. Paistoaika riippuu fileen koosta, mutta esimerkiksi tästä 400 gramman palasta tuli sopivan mehevää noin puolessa tunnissa.

Tarjoillaan salaattipedillä.

Siinä puputtaessa mietin, että ruokaisampaan salaattipohjaan sopisi hyvin lisätä esimerkiksi uusia perunoita, kuskusia tai kvinoaa. Tällä kertaa tuntui tämä kevytversiokin ihan tarpeeksi tuhdilta.

About:

Ruokafiilistelijän reseptiarkisto, lähinnä kasvista ja kalaa, yleensä opiskelijabudjetilla ja välillä herkutellen :)

Following: